1. Kuka voi olla hakija ja kuka ei

Rahoituksissa on usein tarkat rajaukset.

Tyypillisiä ehtoja:

✔️ Yritys

• oltava pk-yritys (joissain hauissa)

• liiketoiminnan oltava kannattavaa tai uskottavasti kehittyvää

• ei saa olla maksuhäiriöitä

✔️ Järjestö / yhdistys

• rekisteröity

• toiminta ei saa olla voittoa tavoittelevaa

• usein edellytetään yleishyödyllisyyttä

✔️ Julkinen toimija

• kunta, hyvinvointialue, oppilaitos

• usein mukana isommissa kehittämishankkeissa

❗ Yleinen kompastuskivi:
Hanke sopii rahoitukseen – mutta hakija ei.

→ Hakemus hylätään ilman sisällöllistä arviointia.

2. Tukiprosentti ja omarahoitus – onko sinulla varaa hankkeeseen?

• Rahoitus ei yleensä kata kaikkea.

  Esimerkkejä:

  • Leader: n. 50–90 %

  • EAKR: n. 60–80 %

  • Interreg: n. 65 %

  Loput pitää kattaa itse.

  Omarahoitus voi olla:

  • rahaa

  • kunnan tukea

  • säätiöitä

  • joskus talkootyötä

  Mutta:
  👉 Kaikki ei kelpaa kaikkialla.

  ❗ Yleinen virhe:
  “Haetaan ensin, mietitään rahat myöhemmin.”

  Usein tämä kaataa hankkeen.

  Käytännön laskukaava

  Jos hankkeen budjetti on 200 000 €
  ja tuki 70 %

  → Sinun pitää löytää 60 000 € itse.

  Onko se realistista?

  Jos ei ole → hae toista rahoitusta.

3. Hankekoko ja hallinnon raskaus – jaksaako organisaatio tämän?

Raha ei ole ainoa resurssi. Aikaa kuluu usein enemmän.

Pieni hanke (esim. Leader)

• kevyt raportointi

• yksinkertainen hallinto

• usein 1 vastuuhenkilö riittää

Keskisuuri hanke (EAKR)

• useita raportteja

• maksatukset

• seuranta

• auditoinnit mahdollisia

Kansainvälinen hanke (Interreg)

• englanninkielinen raportointi

• kumppanikoordinointi

• tarkka dokumentointi

• aikataulupaine

❗ Yleinen virhe:
“Raha kuulostaa hyvältä, kyllä tästä selvitään.”

Todellisuus: hallinto vie helposti 20–30 % työajasta.